Start!

Hei kaikille!

Ajattelinpa nyt aloittaa bloggaamisen alusta. Vanhan kanssa kävi vähän niin, että se muuttui liian sekavaksi. Päätinpä sitten aloittaa kokonaan uuden.

 

Voisin nyt alkuun kertoa hieman itsestäni.

Olen siis 13 vuotiaana sairastunut anoreksiaan (kirjoitan tästä, joskus vähän pitemmän tekstin).

Silloin se eteni todella nopeasti ja 3-4 kk päästä olinkin jo sairaalassa puolikuolleena. Painoa olin
pudottanut 17kg alkupaino oli 52kg BMI 21.64 ja loppupaino 35kg BMI 14.57.

Sairaalasta siirryin osastolle, osastolta kotiin, takasisin osastolle, osastolta toiselle osastolle, seuraavalle osastolle ja niin edelleen. Sitten kävi vähän kaikkea sekavaa, joka johti siihen, että hoitosuunnitelma keskeytettiin ja minut potkittiin kotiin(polikäynnit kuitenkin pidettiin). Kotona alkoi aika äkkiä taas menemään huonompaan suuntaan ja paino laski. Päätin kuitenkin aloittaa cheerleadingin ja pian meni paremmin(tässä vaiheessa olin joku 15 v).
Rakastuin lajiin niin paljon, että halusin vain saada itseni kuntoon nopeasti. Pian pääsin parempaan joukkueeseen ja tietenkin treenejä oli enemmän. Sen lisäksi tein kotona kokoajan akrobatiaa, lihasharjoituksia, venyttelin ja kävin lenkillä. Sen ajan mitä en ollut koulussa tein kokoajan jotain.
En ollut sekuntiakaan paikallani, kunnes lysähdin sänkyyn nukkumaan. Paino alkoi taas laskea(olin joku 36kg) ja lääkärini kielsi minua menemästä enää treeneihin. SM-karsinnat olivat tulossa, minut oli valittu kisajoukkueeseen ja nyt en saisi enää osallistua. Päätin alkaa nostamaan painoa. Minulla oli kuukausi aikaa saada 5kg. Hankalaa oli mutta onnistuin. SM-karsinnoissa sijoituimme sijalle 6. ja pääsimme osallistumaan itse SM-kisoihin mikä oli todella hienoa ja ensimmäiset kunnon kisat minulle. Olin iloinen ja ylpeä suorituksesta, joten päätin kerrankin juhlistaa sitä syömällä mitä halusin miten paljon vain. Päätin unohtaa koko anoreksian ja syödä ilman minkäänlaista miettimistä. Elämäni tähänastisin huonoin valinta ikinä. Kun olin kituuttanut itseäni n.3.5 vuotta alipainossa kroppa alkoi oikein huutaa ruokaa kun huomasi sitä kerran tulevan. Tästä lähti kierre. Aluksi pystyin jotenkin hallitsemaan syömisiän niin, etten lihonut kuin muutamia kiloja. Se ei kuitenkaan pitkään kestänyt. Heti kun SM-kisat oli käyty lopetin cheerleadingin.
Olin  rikkonut selkäni tiputtua alas 3 metristä kovalle lattialle treeneissä. Tämä oli tapahtunut jo jonkin aikaa sitten, mutta otin siihen vain buranaa enkä välittänyt. Selkä oli mennyt niin pahaksi, että sain liikuntakiellon. Silloinen paino oli 45kg ja BMI 18.73 eli olin siis normaalipainon alarajoilla.
Liikunta kiellon myötä paino alkoi nousta. En enää myöskään pystynyt menemään kouluun, joka oli sekin niin järkevä valinta. Vuoden oon nyt siis istunut kotona ahdistuneena ja syönyt. Anoreksian kylkiäisenä olen myös saanut kilpirauhasen vajaatoiminnan joka on vielä oiken buustannut lihomista.

Tällä hetkellä painan 76-77kg.......BMI ~31 eli ylipaino. Jaa-a...mitäs tohon nyt sanoisi.
Elämästä on kaikki ilo kyllä kadonnut. En ole käynyt koulussa nähnyt kavereita tai edes sukulaisia vuoteen. Jatkuvasti yritän laihduttaa , mutta keho muistaa anoreksian ja pakottaa syömään. Ja sitten on vielä se kilpirauhanen(siihen onneksi sain lääkkeet 2kk sitten). Tuntuu vain siltä että elämä on niin kauheaa kärsimystä, että parempi olisi kuolla.

Että sellainen tarina. Ei tunnu edes todelta itsellenikään.
Ajattelin nyt huomisesta lähtien kirjata painon ruuat ja ajatukset tänne joka päivä.
Se voisi auttaa jo jonkin verran. Ajattelin, että voisin myös kirjoitella tänne tarkemmin tuosta mun taustasta. Eli huomiseen!

Pätkis